Ollapa taas 12-vuotias

Hei vaan kaikki, 

mulla on tällä hetkellä joululoma, joten ehdin vihdoin kirjoitella vähän tännekin. Katoin että mun edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo muutama kuukausi, mutta en oo tässä välissä kauheasti kuvannut, nyt kun on taas se ihastuttava aika vuodesta, että valoa on vain silloin, kun olen koulussa. Mutta siitä huolimatta elämä jatkuu, ja on tapahtunut niinkin hurjia asioita, kuin Pennyn ja Harun synttärit! Jotka molemmat unohdin! Mun puolustukseksi nää oli sijoittunut just ennen koeviikkoa/koeviikolle, joten mulla oli vähän muita asioita mielessä... Mutta ei se mitään, voidaan arvostaa mun rakkaita lapsia hetken yhdessä nyt vähän myöhässäkin: 

Onnea Haru 6v.!

Kaikki mun varhasimmat kuvat Harusta on valitettavasti hävinnyt jonnekin, mutta tää on mun mielestä aika edustava otos sen alkuperäisestä naamasta kaikessa loistossaan. Sain Harun 20.11.2016 ja se oli kai mun 11-vuotislahja (jos mun laskelmat on oikeassa). Nää oli niitä vanhoja hyviä aikoja, kun Kilala oli vielä kivijalkakauppa ja järjesti kustomointikursseja, jollaiselle mäkin menin luomaan tätä mestariteosta. 2019 tein Harun faceupin uudelleen (tälle prosessille oon omistanut kokonaisen postauksen, vink vink), ja suunta oli kaiketi ylöspäin, mutta mulla ei tuohon aikaan ollut kunnollisia siveltimiä, joten käytin vanupuikkoja ja vessapaperia (lopputulos oli niin siisti kuin voi olettaa). Nyt muo taas vähän kutkuttais tehdä sen naama uusiks, mut toisaalta oon ehkä liian kiintynyt sen tän hetkiseen ulkomuotoon...

Onnea Penska 4v.!

Tää kuva on kai otettu sinä päivänä kun sain Penskan (25.11.2018) mun 13-vuotislahjaksi. Mä en ihan tiedä minkä rätin päällä se tässä makaa, mut ainakin se näyttää melko kauhistuneelta. Mun synttärithän on vasta joulukuun alussa, mutta kärsin tänä päivänä heikon hetken, kun kävin läpi henkistä romahdusta ruotsin kokeen takia (koska kokeethan oli niin valtavan vaikeita 7-luokalla), joten mun oli ihan pakko avata mun lahja vähän etuajassa... Penska on tällä hetkellä mun kokoelman uusin nukke, mikä - jos multa kysytään - todistaa multa ennennäkemätöntä luonteenlujuutta ja itsehillintää, koska kuka nukkeilija ei osta uutta nukkea neljään vuoteen (no minä, hah, mun tekee kovasti mieli muuttaa asia). 

Ja tästä ehkä hoksasitte, että myös mulla oli hetki sitten synttärit, ja nyt alkoi mun viimeinen vuosi lapsena (snif)... En saanut nukkejuttuja, mutta sain Ohralta yhden (1) stainless steel- lusikan, mikä on paljon parempi lahja ja paransi mun mielialaa kovasti. 

Mutta ei siitä sen enempää, mulla on kuin onkin myös muutama (melko) uusi kuva jaettavaksi teidän kanssa, ja vaikka ne ei varmasti päihitä noita kolmea aiempaa kuvaa, siirrytään näihin seuraavaksi --> 

~~~

20.10.2022

Nyt kun päästiin jo vauhtiin tässä vanhojen muistelussa, tajusin että puolivahingossa uudelleenloin yhden mun vanhimmista Harusta otetuista kuvista. Oikeastaan täähän on vain samasta nukesta samassa paikassa otettu kuva, mutta ehkä tässä voi huomata jotain kehitystä suuntaan tai toiseen..:

                                                    Haru kukkoilemassa vuonna 2017. 

6.12.2022

Otin jo joskus vuonna 2017 Sofiesta kuvan miekan kanssa, joten nääkin on ehkä vähän uudelleenluonteja. Alkuperäisessä kuvassa Sofiella oli miekka, jonka olin saanut alakoulun halloween-discossa jonkun limpparin mukana, ja tää oli mun mielestä niin loistava, että perustin hetkeksi Sofien koko hahmon kyseisen miekan ympärille. Mulla ja Ohralla oli hetken aikaa yhteinen blogi, jonne laitoin tän Sofien tarinan, ja se vasta loistava onkin, joten jaan tän nyt teidän kanssa (kirjoitusasusta saatte kiittää Ohraa, koska se kirjoitti tän mun sanelusta):

"Sofien iskä oli tullut miekkailusta ja hän oli jättänyt miekan vahingossa autoon ja unohti, että se oli siellä. Sofien äiti oli kotona. Hän piti aina kynttilöitä päällä. Isi tarvitsi miekkaansa. He rupes ettii sitä. Viimeseksi katsottiin pöytäliinan alta. Kynttilät kaatuivat pöytäliinalle. Talo syttyi tuleen ja vanhemmat kuoli. Sofie oli samaan aikaan koulussa. Kun Sofie tuli takaisin kotiin, hän huomasi, että talo oli palanut. Sofie löysi autosta hänen isänsä miekan. Sofie tiese, ettei hänen vanhempansa enää olleet elossa. Hän meni metsään ja rakensi metsään oman mökin. Hän tienasi rahaa miekkailu esityksistä. Mutta eräänä päivänä..."

~~~

Siinä kaikki tällä kertaa, kiitos ja näkemiin. 

Ahkera lukiolainen

 Hei vaan!

Koulua on kestänyt jo pari kuukautta, mutta nukkeilijaa ei ole vielä imetty musta pois, joten oon täällä uuden postauksen kera. Tavallisten koulukiireiden lisäksi oon taas vaihteeksi ilmoittautunut ties mihin vapaaehtoiseen toimintaan (mitä kadun aina jälkeenpäin, tää alkaa oikeesti olemaan ongelma), mut nyt mulla on syysloma eikä mitään muutakaan järkevää tekemistä. 

Elokuussa ostin vihdoin uuden kameran, koska, kuten ehkä parin aikasemman postauksen perusteella tiesitte, mun vanha meni rikki. En osaa viel ihan käyttää sitä, mut ainakin se ottaa kuvia..? Sen jälkeen mun puhelin meni vuorostaan rikki (eikä ollut muuten mun syy, se vaan lakkas lataamasta?? siin oli onneks vuoden takuu, joten sain sen vielä ilmaiseksi korjautettua), ja osa mun jo muokatuista kuvista hävis pois :(

Mut ei siitä sen enempää... Vaikka en oo vielä unohtanut mun nukkejen olemassaoloa, en oo kauheasti käynyt kuvamassakaan. Tässä postauksessa on siis kuvia heinäkuun lopulta asti, joihin siirrytään nyt, jeah -->

~~~

Linnavuorella joskus heinäkuun loppupuolella

Käytiin Ohran kanssa vähän kauempana kuvaamassa Sofieta ja Electraa. Mulla ei tässä vaiheessa ollut vielä kameraa, joten sain taas lainata Ohralta... 

Olin pienenä saanut jostain päähäni, että tää on teloituskivi, joten uhh..? Siitä inspiroituneena. 

Selvennyksenä vielä, Electra (joka puukottaa Sofieta haarukalla) on Ohran nukke. 

~~~

Elokuu, uh, ihan vaan meiän pihalla...

Nää on otettu mun uudella kameralla!! Tää oli tosi pelottava kuvausreissu; tuol metsässä oli sellanen tosi paksu hämähäkki. Se vaan istu sen seitissä, mut meinasin kävellä suoraan siihen, kauhee jumpscare...

~~~

Syyskuvia 

Mulla oli ykkösperiodin koeviikon vika päivä vapaata, ja koska mulla ei ollut enää/vielä mitään koulujuttuja, päätin käydä kuvaamassa. Hivuttauduin tässä pikkuhiljaa kauemmas meidän pihalta, ja jouduin lopulta pakenemaan koiranulkoiluttajia metsään. Se ei oikeen toiminut, vaan siellä metsässäkin oli koiranulkoiluttaja, ja se vaan ilmesty yhtäkkiä jostain, kun olin asettelamassa Penskaa.. #nukkeilueioonoloo ja silleen, mut tota pfft (älkää pls hyppikö tolleen puskista, säikähdin ihan kauheesti). 

Aina, kun nään sienen, mut valtaa pakottava tarve yrittää ottaa siitä kuva nuken kanssa. 

~~~

Hiphei siinä kaikki tällä kertaa. Katotaan, jos saisin nyt myös lomalla aikaiseksi käydä kuvaamassa, ehkä sitten tulis jopa pian uutta postausta... Kuvasin kesällä myös tosi hienon ompelututoriaalin, mut en oo vieläkään jaksanut koota sitä postaukseksi, koska joskus en itekään ihan ymmärrä, miten mun ompeluprosessi toimii (en sit tiiä tulisko mun tekemä ohje auttamaan ketään, paitsi ehkä muo, jos joskus unohdan miten ommellaan !!) 

Mut millainen se seuraava postaus sitten onkaan, nähdään silloin!

Juoruilen mun nukkekuvista tai jotain

 Heissan, 

Hyödynnän nyt vielä viimeistä kesälomaviikkoa, ennen kuin koulu pääsee syömään mut elävältä, ja teen vielä toisenkin postauksen, jee! Kuten jo edellisessä postauksessa tein selväksi, en oo tän kolmen vuoden tauon aikana kauheasti kuvannut nukkeja, mutta katoin, että näitä kuvia on kerääntynyt just sen verran, että saan niistä yhden postauksen väsättyä mikä on aika häpeällisen vähän, pfff.

Mulla on nyt jonkin aikaa ollut tapana koota kaikki mun julkaisukselpoiset kuvat yhteen kansioon, ja ajattelin, että voisin nyt jakaa näiden kolmen vuoden aikana otetut tänne ja kertoa niistä vähän. Tää on varmaan tässä välissä ihan hyvä siitänkin syystä, että en oo vieläkään ostanut uutta kameraa, joten en voi ottaa uusiakaan kuvia, lol. 

~~~

2019

Tää kuva on otettu joskus kahdeksalta illalla meidän paikallisen ruokakaupan pihalla (tosta ei taida oikein hahmottaa, mut Sofie istuu ostoskärryssä). Hypeltiin siellä Ohran kanssa nuket ja isot kamerat kainalossa, en ikinä unoha sen yhen mopopojan ilmettä. 

Toi Akemi oli Ohran nukke ^

2020

Tää oli viimenen kuva minkä postasin instaan, ennenkuin katosin sieltäkin <3

Otin rymäkuvan mun nukkeilun neljännen vuosipäivän kunniaksi. Mul oli tällä hetkellä vielä Ruby/Emma/Miisu, mut se istu alasti ja kaljuna mun hyllyllä, joten se ei päässyt mukaan, hah. 

Tässäki Heidi istuu tolla samalla penkillä, kuin edellisessä kuvassa. Tein ton ite joskus yläkoulun valinnaisessa puutyössä. Oltiin mun yhden kaverin kanssa ainoat kaks tyttöä koko ryhmässä ja tehtiin vaan proppeja nukkekuviin ja juoruttiin (ehkä vähän kovaan ääneen) meiän ropehahmoista, parhaita yläkoulumuistoja. 

Olin tässä vaiheessa tehny Penskalle tasan kaks vaatekappaletta (nyt niit on jopa neljä omg) ja toi mekko on toinen niistä, en tykkää ommella daleille, ok :( Se saa mun puolesta hukkua pullippien vaatteisiin ihan rauhassa

Ohra tuli meille ja otettiin paljon kuvia Rowanista ja Sofkusta. 

Uh, en tiiä tarviiko selventää, mut Rowan on btw Ohran nukke^

Ok, tästä mul on taas vähän pitempi tarina. Siis otettiin tää kuva ihan vaan siinä mielessä et ne ois romantisella iltauinnilla tai jtn, ja ainoo syy miks niil ei oo vaatteita on, koska me ei haluttu et ne menis likaseks tossa kakkasessa vedessä (en sit tiiä mikä logiikka oli laittaa nuket sinne mut ei nyt mietitä sitä). Sit Ohra julkas oman versionsa momioon ja siit tuli kauhee skandaali koska tää oli ilmeisesti sopimaton kuva ja Ohra joutu jäähylle :(  (I mean tavallaan ymmärrän, mut ne on muovia hei c´mon)

Uudelleenluotiin meiän pyykkinarukuva, oon julkassu myös sen alkuperäisen version tänne, sen pitäs löytyä jostain mun ekojen postauksien joukosta. 

2021

Heidin uudet vaatteet! Keksin joskus keskellä yötä ommella sille tän tyylisen asun, enkä sit riisunut sitä yli vuoteen. Tästä inspiroituneena myös Heidin hahmo alkoi eskaloitumaan (se oli vaan hyvä juttu, tykkään siitä nyt paljon enemmän), saa nähdä teenkö tänne joskus uudestaan nukkeprofiilit.  

Mun äiti oli joskus löytänyt tollasen miniteeseitin joltain markkinoilta (jonne se meni ilman muo, ikuisesti katkera), ja toi sen mun nukeille. Oon niin huono kuvaamaan proppien kanssa, mut näitä oli pakko käyttää. Ei ne nyt tässäkään pääse ihan täyteen loistoonsa, mutta saa nyt kelvata. (+ toi pöytä oli kans yks mun valinnaisen puutyön luomuksista, sain siitäkin jonkun kymppin, kun meidän opettaja oli niin hämmästynyt siitä, että tyttö osaa pitää vasaraa kädessä !! Edellisen postauksen ekassa kuvassa on vielä mun samaisessa aineessa tekemä silta)

2022

Otin nää kuvat pimeellä mun pöytälampun valossa. Yritin kai kokeilla tehä jotain hienoa varjoilla, en tiiä. Tässä kohtaa aloin huomaamaan et mun kamera taitaa vedellä viimeisiään (oon nyt kuvannut pari kertaa Ohran kameralla ja nyt kun tiiän miltä toimiva kamera tuntuu, tajusin, että mun kamera oli jo mun sen saadessa vähän liian vanha). 

Hayday sai uudet silmät, nää on saman väriset kuin ne edelliset, mut nää kiiltelee vähemmän. 

Heidi ja Ohran nukke Timi. Kuvattiin samana päivänä improten kuvatarina, joka löytyy Ohran blogista, käykää lukee, se on tosi hieno: klikkaa tästä laiskimus.

~~~

Tässä ei oo ihan kaikkia mun kuvia tältä ajalta (muutama yksittäinen kuva, kolmen? miitin kuvat ja mun versio siitä kuvatarinasta puuttu), mut valitettavasti silti suurin osa. En yhtään osaa ennustaa tuleeko tää lukuvuosi säästämään mulle yhtään energiaa tälle harrastukselle, mut toivotaan parasta. 

Mut hei, toivottavasti nautitte taas postauksesta! Mun mielestä on aina kiva muistella vähän näitä mun kuvien taustalla olevia tarinoita, toivottavasti teitä puolestaan kiinnostaa lukea niitä. 

Mulle oli kyllä vähän järkytys, kuinka vähän näitä loppujen lopuksi oli, mut toisaalta tää on varmaan mun pisin postaus ikinä, joten oh well. 

Kommentoikaa vaikka teidän suosikkikuva tai paras tarina (en tiiä, tykkään lukee kommentteja, joten keksin teiän puolesta aiheita muisk).

Seuraavaan postaukseen!