Hei vaan kaikki,
mulla on tällä hetkellä joululoma, joten ehdin vihdoin kirjoitella vähän tännekin. Katoin että mun edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo muutama kuukausi, mutta en oo tässä välissä kauheasti kuvannut, nyt kun on taas se ihastuttava aika vuodesta, että valoa on vain silloin, kun olen koulussa. Mutta siitä huolimatta elämä jatkuu, ja on tapahtunut niinkin hurjia asioita, kuin Pennyn ja Harun synttärit! Jotka molemmat unohdin! Mun puolustukseksi nää oli sijoittunut just ennen koeviikkoa/koeviikolle, joten mulla oli vähän muita asioita mielessä... Mutta ei se mitään, voidaan arvostaa mun rakkaita lapsia hetken yhdessä nyt vähän myöhässäkin:
Onnea Haru 6v.!
Kaikki mun varhasimmat kuvat Harusta on valitettavasti hävinnyt jonnekin, mutta tää on mun mielestä aika edustava otos sen alkuperäisestä naamasta kaikessa loistossaan. Sain Harun 20.11.2016 ja se oli kai mun 11-vuotislahja (jos mun laskelmat on oikeassa). Nää oli niitä vanhoja hyviä aikoja, kun Kilala oli vielä kivijalkakauppa ja järjesti kustomointikursseja, jollaiselle mäkin menin luomaan tätä mestariteosta. 2019 tein Harun faceupin uudelleen (tälle prosessille oon omistanut kokonaisen postauksen, vink vink), ja suunta oli kaiketi ylöspäin, mutta mulla ei tuohon aikaan ollut kunnollisia siveltimiä, joten käytin vanupuikkoja ja vessapaperia (lopputulos oli niin siisti kuin voi olettaa). Nyt muo taas vähän kutkuttais tehdä sen naama uusiks, mut toisaalta oon ehkä liian kiintynyt sen tän hetkiseen ulkomuotoon...
Onnea Penska 4v.!
Tää kuva on kai otettu sinä päivänä kun sain Penskan (25.11.2018) mun 13-vuotislahjaksi. Mä en ihan tiedä minkä rätin päällä se tässä makaa, mut ainakin se näyttää melko kauhistuneelta. Mun synttärithän on vasta joulukuun alussa, mutta kärsin tänä päivänä heikon hetken, kun kävin läpi henkistä romahdusta ruotsin kokeen takia (koska kokeethan oli niin valtavan vaikeita 7-luokalla), joten mun oli ihan pakko avata mun lahja vähän etuajassa... Penska on tällä hetkellä mun kokoelman uusin nukke, mikä - jos multa kysytään - todistaa multa ennennäkemätöntä luonteenlujuutta ja itsehillintää, koska kuka nukkeilija ei osta uutta nukkea neljään vuoteen (no minä, hah, mun tekee kovasti mieli muuttaa asia).
Ja tästä ehkä hoksasitte, että myös mulla oli hetki sitten synttärit, ja nyt alkoi mun viimeinen vuosi lapsena (snif)... En saanut nukkejuttuja, mutta sain Ohralta yhden (1) stainless steel- lusikan, mikä on paljon parempi lahja ja paransi mun mielialaa kovasti.
Mutta ei siitä sen enempää, mulla on kuin onkin myös muutama (melko) uusi kuva jaettavaksi teidän kanssa, ja vaikka ne ei varmasti päihitä noita kolmea aiempaa kuvaa, siirrytään näihin seuraavaksi -->
~~~
20.10.2022
Nyt kun päästiin jo vauhtiin tässä vanhojen muistelussa, tajusin että puolivahingossa uudelleenloin yhden mun vanhimmista Harusta otetuista kuvista. Oikeastaan täähän on vain samasta nukesta samassa paikassa otettu kuva, mutta ehkä tässä voi huomata jotain kehitystä suuntaan tai toiseen..:
Haru kukkoilemassa vuonna 2017.
6.12.2022
Otin jo joskus vuonna 2017 Sofiesta kuvan miekan kanssa, joten nääkin on ehkä vähän uudelleenluonteja. Alkuperäisessä kuvassa Sofiella oli miekka, jonka olin saanut alakoulun halloween-discossa jonkun limpparin mukana, ja tää oli mun mielestä niin loistava, että perustin hetkeksi Sofien koko hahmon kyseisen miekan ympärille. Mulla ja Ohralla oli hetken aikaa yhteinen blogi, jonne laitoin tän Sofien tarinan, ja se vasta loistava onkin, joten jaan tän nyt teidän kanssa (kirjoitusasusta saatte kiittää Ohraa, koska se kirjoitti tän mun sanelusta):
"Sofien iskä oli tullut miekkailusta ja hän oli jättänyt miekan vahingossa autoon ja unohti, että se oli siellä. Sofien äiti oli kotona. Hän piti aina kynttilöitä päällä. Isi tarvitsi miekkaansa. He rupes ettii sitä. Viimeseksi katsottiin pöytäliinan alta. Kynttilät kaatuivat pöytäliinalle. Talo syttyi tuleen ja vanhemmat kuoli. Sofie oli samaan aikaan koulussa. Kun Sofie tuli takaisin kotiin, hän huomasi, että talo oli palanut. Sofie löysi autosta hänen isänsä miekan. Sofie tiese, ettei hänen vanhempansa enää olleet elossa. Hän meni metsään ja rakensi metsään oman mökin. Hän tienasi rahaa miekkailu esityksistä. Mutta eräänä päivänä..."
~~~
Siinä kaikki tällä kertaa, kiitos ja näkemiin.
